Kaikkia kolmea lampea luonnehtivat lumpeet, joiden kukinnasta pääsee nauttimaan kesäkuun alusta aina syksyn ensimmäisiin hallaöihin asti. Suomen luonnonvarainen pohjanlumme (Nymphaea alba subsp. candida) aloittaa kukinnan parhaimmillaan kesäkuun alussa ja värikkäät lummelajikkeet tavallisesti juhannuksen jälkeen. Lumme onkin kuuluisa, satujen ja mielikuvituksen kasvi. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että lumpeen kukat kuuluivat itselleen Niilin Jumalalle. Hän istuu joen pohjalla ja pitää kädessään lumpeiden pitkiä lehtiruoteja. Kukkia hän uittaa vedenpinnalla. Lummelajikkeista näyttävimmät ryhmät muodostavat ’Marliacea Albida’, ’Marliacea Chromatella’ ja ’Marliacea Rosea’, mutta muitakin lajikkeita löytyy.

Lummelampien rannat ovat täynnä mielenkiintoisia vesikasveja kuten rohtokalmojuuri (Acorus calamus), sarjarimpi (Butomus umbellatus), kirjosorsimo (Glyceria maxima ’Variegata’), vesikuusi (Hippuris vulgaris), "järvenkulta" (Nymphoides peltata) ja kapeaosmankäämi (Typha angustifolia). "Järvenkulta" muodostaa asetuttuaan melko nopeasti leviävän kasvuston, jos sillä vain on tilaa laajentua. Tämä alunperin itäaasialainen laji on talvehtinut hyvin ainakin Ruotsin Mälarenin vesistössä.