Turun yliopiston eläinmuseon miljoonat näytteet palvelevat sekä tutkimusta että opetusta
Turun yliopiston eläinmuseo on ulkomitoiltaan pieni, mutta sisällöltään sitäkin suurempi. Monelle on varmasti yllätys, että eläinmuseon kokoelmissa on yli 3.5 miljoonaa eläinnäytettä, jotka on kerätty eri puolilta maapalloa. Kokoelmat palvelevat sekä tutkimusta että opetusta. Tällä hetkellä museo ei valitettavasti ole avoinna yleisölle, mutta tilanne saadaan toivon mukaan korjattua lähitulevaisuuden aikana. Päiväkoti- ja koululaisryhmät ym. ovat tervetulleita ihmettelemään eläinmaailman ihmeitä erikseen sovittavina aikoina.
Ihminen on kautta aikojen kuvannut ja luokitellut ympäröivää luontoa. Esimerkiksi myrkylliset eläin- ja kasvilajit on ollut tärkeä erottaa syömäkelpoisista. Myös tieteellisen lajistotutkimuksen, taksonomian ja systematiikan, juuret ulottuvat pitkälle. Jo Aristoteles (384–322 eKr.) kuvasi ja luokitteli eläin- ja kasvilajeja. Taksonomia ja systematiikka ovat biologian haaroja, joiden tavoitteena on kuvata ja luokitella lajit mielekkäisiin kokonaisuuksiin.
Myös turkulaisen lajistotutkimuksen historia ulottuu yllättävän pitkälle. Nykyaikaisen lajistotutkimuksen virallisena alkuna pidetään ruotsalaisen luonnontieteilijä Carolus Linnaeuksen (1707–1778) suorittamaa eliökunnan luokittelutyötä. Turussa eläinlajien tutkimus alkoi samoihin aikoihin Linnaeuksen kanssa, kun Turun akatemian Isaac Uddman (1731–1781) väitteli tohtoriksi lääketieteessä vuonna 1753. Uddman mainitsi väitöskirjansa esipuheessa Turun seudun hyönteislajimääräksi jo huikeat 1200. Neljä vuotta väitöksensä jälkeen hän siirtyi Upsalan yliopistoon itse Linnaeuksen oppilaaksi.
Turun akatemialla oli siis jo varhain linkkejä taksonomian ja systematiikan kansainväliseen tutkimukseen. Uddmanin jälkeen Turussa työskenteli monia merkittäviä tiedemiehiä, esimerkiksi Carl Reinhold Sahlberg (1779–1860), jotka kartuttivat kokoelmia edelleen. Sahlbergia pidetään edelleen yhtenä maailman merkittävimmistä hyönteistieteilijöistä. Turun palo (1827) tuhosi valitettavasti myös suuren osan luonnontieteellisestä kansalliskokoelmastamme. Vain muutama nykyään Turun yliopiston eläinmuseolla säilytettävä Sahlbergin hyönteiskaappi jäi jäljelle kertomaan suomalaisen lajistotutkimuksen alkupäivistä. Tarinan mukaan reippaat ylioppilaat pelastivat opettajansa kaapit palon uhatessa niitä.
Nykyisin pääosa maailmalla suoritettavasta lajistotutkimuksesta keskittyy luonnontieteellisiin museoihin. Tutkimuksen kannalta erityisen merkittävää on, että Turun yliopiston eläinmuseon suorittama tutkimus keskittyy eläinryhmiin, joita tutkitaan melko vähän muualla maailmassa.
Eläinmuseon kokoelmien näytteistä suuri osa on peräisin alueilta, joiden tuntemus on vielä hyvin vähäistä. Kokoelmat sisältävät tuhansia eläinnäytteitä esimerkiksi Alaskasta, Amazoniasta, Afrikan itäpuolella sijaitsevilta Seychellien saarilta, Kanadan arktisilta alueilta, Siperiasta, Tyynen valtameren saarilta, Vietnamista ja Välimereltä. Kokoelmissa on runsaasti aineistoja, joita ulkomaiset tutkimuslaitokset ja hankkeet pitävät erityisen arvokkaina niin maapallon lajistoselvityksen kuin esimerkiksi evoluutio- ja suojelubiologian kannalta. Tämä on museoiden suorittaman tutkimuksen kannalta suuri mahdollisuus, mutta samalla myös suuri haaste. Kokoelmien laajuus asettaa myös oman haasteensa tutkimukselle. Suuren näytemäärän hallitseminen on ongelmallista. Museoissa suoritettava tutkimus onkin kehittymässä hurjaa vauhtia uusien tietokantahankkeiden rinnalla.
Uudet tietokantahankkeet nopeuttavat lajistotutkimusta ja tuovat kokoelmat tehokkaasti myös muiden alojen tutkijoiden saavutettaville. Tärkeä haaste on myös uusien tutkijoiden kouluttaminen. Jälkimmäiseen haasteeseen voidaan vastata tehokkaasti vain tuomalla eliökokoelmat ja niiden sisältämät rikkaudet niin yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden kuin myös suuren yleisön saavutettaville.
Eläinmuseo
Biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osasto
Biologian laitos
|
