Lähdeluettelo

Lähde-/ kirjallisuusluetteloon on merkittävä kaikki ne artikkelit, kirjat, tilastot, kartat ja muut lähteet, joihin varsinaisessa tekstissä, kuvateksteissä tai taulukkoteksteissä viitataan suullisia tiedonantoja lukuun ottamatta. Muita artikkeleita tai teoksia ei mainita. Kirjallisuusluettelon laadinnan pääperiaatteita ovat sisällöllinen ja tyylillinen johdonmukaisuus sekä riittävien bibliografisten tietojen esittäminen, jotta lukija pystyy halutessaan jäljittämään lähteen. Luettelon laatiminen on melkoisen pikkutarkkaa työtä, ja huolimattomasti ja epäjohdonmukaisesti laadittu luettelo antaa epäedullisen kuvan kirjoittajasta.

Kirjallisuusluettelon laadinnassa pyritään sisäisesti yhtenäiseen käytäntöön. Esimerkiksi jos käytetään lyhenteitä, niiden tulisi pohjata joko kirjoituksen kielen tai latinan kielen sanoihin. Niinpä lyhenteet cf. (conferre = verrata), in, ed., eds., pp. [= monikko; kyseessä on latinan sana ’pagina’, joka latinan oikeakielisyyssääntöjen mukaan merkitään monikossa kahdella p:llä; p. on yksikkö] ja et al. (et alii, et alia = ynnä muut) kuuluvat samaan yhteyteen ja vastaavasti vrt., teoksessa, toim., painos, s. ja ym. esiintyvät yhdessä. Englanninkielisessä tekstissä käytetään latinankielisiä lyhenteitä ja suomenkielisessä tekstissä suomenkielisiä. Joskus näkee käytettävän seuraavia lyhenteitä viitteiden yhteydessä: op. cit. (opere citato = kirjoitus, johon on jo viitattu), l.c. tai loc. cit. (loco citato = paikka, johon on jo viitattu) tai ibid. (ibidem = samassa paikassa). Niitä ei saa käyttää, vaan kaikki viittaukset on merkittävä täydellisinä.

Kirjallisuusluettelon laadinnassa seuraavat seikat on otettava huomioon:

Kunkin julkaisun ensimmäinen rivi aloitetaan vasemmasta laidasta ilman sisennystä: seuraavat rivit sisennetään. Kirjallisuusluettelossa käytettävä kirjasinkoko on yleensä pienempi kuin varsinaisessa tekstissä.
Julkaistut ja julkaisemattomat työt sekä ne kartat, joihin tekstissä on viitattu, merkitään aakkos- ja aikajärjestyksessä samaan luetteloon. Ulkomaisten sukunimien aakkostaminen on joskus hankalaa: esimerkiksi D'Amato on D:n kohdalla mutta de Maupassant M:n kohdalla [huom: silti ’de’ säilyy Maupassantin edellä; sitä ei voi siirtää tämän jälkeen, vaikka niin joskus näkee tehtävän]; vastaavasti del Aguila on A:n, von Berg B:n, Van Denever V:n kohdalla, de Gaulle (ranskalainen aatelisnimi), G:n kohdalla, mutta De Martonne (sveitsinranskalainen nimi) D:n kohdalla. McArthur aakkostetaan kuin se olisi kirjoitettu MacArthur.
Tekijöiden nimet kirjoitetaan pienaakkosin samassa järjestyksessä kuin ne esiintyvät artikkelin yhteydessä. Etunimet voi kirjoittaa kokonaisuudessaan tai lyhentää etukirjaimiksi. Tässä on syytä olla johdonmukainen.
Ei käytetä toistomerkkiä tekijän toistuessa, vaan jokainen lähdejulkaisu kirjoitetaan täydellisenä.
Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut merkitään ajallisessa tai, jos se ei ole tiedossa, otsikon mukaisessa aakkosjärjestyksessä julkaisuvuoden jälkeen ilman välilyöntiä sijoitetulla pienellä kirjaimella (esim. 1976a, 1976b, 1976c).
Yksi tekijä, useita tekijöitä; viitteiden järjestys: ensin mainitaan ajallisessa järjestyksessä jonkin tekijän yksin julkaisemat työt, sitten mahdollisesti toisen kanssakirjoittajan kanssa tehdyt työt (nyt kanssakirjoittajan sukunimen alkukirjaimen mukaan ja jälleen ajallisessa järjestyksessä), sitten kolmisin tehdyt työt jne.
Kirjoituksen nimi mainitaan täsmällisesti sellaisena kuin se on kirjoituksen ensimmäisellä sivulla tai nimiölehdellä mahdollisine kirjoitusvirheineen (jos virhe on hämäävä, voi korjauksen merkitä hakasulkuihin). Mikäli julkaisulla on pääotsikko ja alaotsikko, jälkimmäisen voi jättää mainitsematta, semminkin jos kokonaisotsikko tulisi täten kovin pitkäksi. Isoja alkukirjaimia artikkeleiden ja kirjojen nimissä käytetään sarjan omasta käytännöstä riippumatta vain erisnimien yhteydessä, ellei kielen omasta oikeinkirjoitusnormistosta muuta johdu (esim. "European" kirjoitetaan englannin kielessä isolla alkukirjaimella, vaikkei se olisi otsikon ensimmäinen sana). Itse englanninkielisten sarjojen nimissä kaikki nominit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Pienen kielialueen, kuten suomen, kielellä kirjoitetun artikkelin englanninkielinen nimi voidaan mainita hakasuluissa varsinaisen nimen jälkeen. Jos kuitenkin artikkelissa on englannin- (tai saksan-, ranskan-, espanjan-) kielinen yhteenveto tai abstrakti, on se suotavaa mainita. Silloin käytetään kaarisulkuja.
Kausijulkaisujen ja erillisteosten nimet kursivoidaan. Sarjojen nimiä ei lyhennetä.
Sarjajulkaisujen bibliografisista tiedoista jätetään pois tarpeettomat pikkusanat kuten vol., no. ja ser.; esimerkiksi vol. 7, no. 2 lyhennetään 7: 2. (Huom: kaksoispistettä seuraa yksi välilyönti.)
Julkaistut ja julkaisemattomat työt sekä ne kartat, joihin tekstissä on viitattu, merkitään yleensä kaikki samaan luetteloon. Jos viitataan lukuisiin karttoihin, voi ne koota omaksi luettelokseen.
Julkaisusarjojen niteet tai osat merkitään arabialaisin numeroin riippumatta sarjan omasta käytännöstä. Tästä on kuitenkin poikkeuksia: esimerkiksi kokoomateoksissa, tietosanakirjoissa ja tilastojen sarjanumeroissa noudatetaan julkaisun omaa käytäntöä. Erillisistä teoksista mainitaan kokonaissivumäärä ja kustantajan päätoimipaikka. Kirjoituksista mainitaan sekä alku- että loppusivun numero.

Seuraavassa on malleiksi tarkoitettuja esimerkkejä erityyppisistä julkaisuista. Epätavallisiin lähteisiin viittaaminen voi kaikesta huolimatta olla hankalaa ja mielipiteenvaraista. Yksiselitteisimpiä ovat erillisteokset sekä vakiintuneet tieteelliset sarjat.

Kirjoitus sarjajulkaisussa, joissa on läpi koko volyymin jatkuva sivunumerointi:

Ohlson, B. (1976). Sound fields and sonic landscapes in rural environments. Fennia 148, 33–43. (Huom: sarjajulkaisujen kotipaikkaa ei ilmoiteta, mikäli samannimistä sarjaa ei julkaista myös jossakin muualla.)
Simula, E. (painossa). Kasvihuoneilmiö ja järvien jäätyminen. Terra.
Tikkanen, M. (1977). Etelä-Satakunnan kallioperästä. Terra 89, 80–86. (Haluttaessa voi sarjan yksittäisen numeron mainita; tässä Terra 89: 2, 80–86.)

Kirjoitus sarjajulkaisussa, jossa joka kirjoituksella on oma, erillinen sivunumerointi:

Hokkanen, M. (toim., 1995). Metsähallituksen luonnonsuojelualueet. Toimintakertomus 1994. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja B 23. 42 s. (Huom: julkaisusarjaa erittelevä kirjain kuuluu sarjan nimeen, eli se kursivoidaan.)
Rikkinen, K. (1970). A circulation model of interprovincial migration in Finland. Fennia 99: 8. 17 s.
Ruotsalo, R. (1967). Naturlandschaft und Siedlung in der Gegend der Stadt Kuopio auf der finnischen Seen-platte. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A III 91. 118 s.

Erillisteos:

Haggett, P. (1975). Geography: a modern synthesis. 2. painos. 620 s. Harper & Row, New York.
Sisula, H. (1977). Ekologian perusteet. 196 s. WSOY, Porvoo.

Toimitettu erillisteos:

Holm-Nielsen, L. B., I. C. Nielsen & H. Balslev (toim., 1989). Tropical forests: botanical dynamics, speciation and diversity. 584 s. Academic Press, London. (Huom: vain ensimmäisen tekijän kohdalla sukunimi ensin.)
Talman, R. (toim., 1983). Suomen kartasto, vihko 241. Teollisuus. 30 s. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, Helsinki.

Kokoomateoksessa julkaistu kirjoitus:

Aario, L. (1968). Finland. Teoksessa Ahlmann, H. W:son (toim.): Allmän världsgeografi: Europa, 142–157. Natur och Kultur, Stockholm. (Huom: sana Teoksessa kursivoidaan.)
Koski, R. (1983). 1. Teollistuminen ja sen yhteiskunnallinen merkitys. Teoksessa Talman, R. (toim.): Suomen kartasto, vihko 241. Teollisuus, 2–3. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, Helsinki.

Konferenssijulkaisu tai -abstrakti, jota ei ole julkaistu varsinaisessa julkaisusarjassa:

Franklin, J. F. (1993). Structure and function of temperate forest ecosystems in northwestern North America. Teoksessa Hill, R. S. (toim.): Abstracts, southern temperate ecosystems: origin and diversification, 111. Hobart, Tasmania, January 18th–22nd. Southern Connection, Australian Systematic Botany Society & Ecological Society of Australia.

Tietoteos, kartasto tai muu kollektiivisesti laadittu teos, jolle ei voida yksiselitteisesti määritellä kirjoittajaa tai toimittajaa:

Palvelut ja aluerakenne. Keskusverkkotoimikunnan mietintö (1983). 129 s. Valtion painatuskeskus, Helsinki.
Toimintakertomus vuodelta 1975 (1976). Kymenlaakson seutukaavaliitto C 20. 234 s.
Maapallomme II (1958). 799 s. WSOY, Porvoo. (Huom: WSOY:n kustantamon pääkotipaikka ja painopaikka sijaitsevat Porvoossa. Sen sijaan Otavan perään merkitään Helsinki, ei Keuruu, sillä nykyisin kustantajan pääkotipaikka on tärkeämpi kuin se, missä painokoneet pyörivät.)
Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I (1992). Ympäristöministeriön mietintö 66/1992. 199 s.
Luonnonsuojeluselvitysten laatimisopas (1993). Ympäristöministeriö, YSO-opas 5/1993. 137 s. Helsinki. (Huom: on hieman makuasia, halutaanko tällaisissa tapauksissa merkitä myös ilmestymispaikka.)
Suomen Kartasto, vihko 131. Ilmasto (1987). Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, Helsinki.

WWW-viittaukset:

Nettilähteisiin viitataan aivan kuten muihinkin lähteisiin. Nettisivusta ilmoitetaan sen laatija ja päivämäärä, jolloin ko. tieto on haettu. Muista arkistoida itsellesi lähde, koska internetin sisältö muuttuu jatkuvasti.

Karttapaikka (1999). Maanmittauslaitos. 1.2.2001. <http://www.kartta.nls.fi>. (Huom: päivämäärä on välttämätön.)
Raento, P. (1997). Terveisiä. Henkilökohtainen sähköpostiviesti. 7.4.1997.

Julkaisematon tutkielma tai moniste (ei kursivointeja):

Alalammi, P. (1972). Ilmakuvauksen ja fotogrammetrian perusteet. 215 s. Julkaisematon moniste. Turun yliopiston maantieteen laitos, Turku.
Ylönen, R. (1966). Jääesteiden aiheuttamista muutoksista ja lisäkustannuksista Suomen puunjalostusteollisuuden vientikuljetuksissa. 64 s. Julkaisematon lisensiaattitutkielma. Helsingin yliopiston maantieteen laitos, Helsinki.

Sanomalehti:

HS 1985 = Helsingin Sanomat 12.6.1985: DDR:n metsät kuolevat?
Pekkanen, P. (1984). Kauppavaihto Neuvostoliiton kanssa voimistumassa. Kansan Uutiset 14.6.1984.

Tilasto (vaihtoehtoisia käytäntöjä; julkaisuvuosi voi olla eri kuin tilastointivuosi):

STV (1987). Suomen tilastollinen vuosikirja 1984. 521 s. Tilastokeskus, Helsinki.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1984 (1987). 521 s. Tilastokeskus, Helsinki.
SVT (1985) = Suomen virallinen tilasto XXXIX: 14. Maatalous 1983. 206 s. Tilastokeskus, Helsinki.
Maatalous 1983 (1985). Suomen virallinen tilasto XXXIX: 14. 206 s. Tilastokeskus, Helsinki.

Kartta (myös muuntyyppiset merkintätavat voivat olla hyväksyttäviä; samassa työssä tyylin tulee olla yhteneväinen):

Peruskartta 1:20 000, lehti 1043 11 Kuusisto. Maanmittaushallitus, Helsinki 1981.
Suomen geologinen kartta 1:100 000. Kallioperäkartta, lehti 2022 Marttila. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki 1957.

21.03.2012 13:47 Annukka Malmsten