Biologian laitoksen tutkimusprojektit

Biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osasto

BIODIVERSITEETTITUTKIMUS

Biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osasto toteuttaa ja on osallisena useissa kansallisissa ja kansainvälisissä ympäristö- ja biodiversiteettihankkeissa.

Amazon-työryhmä
Turun yliopiston Amazon-työryhmän monitieteinen tutkimus pyrkii dokumentoimaan ja ymmärtämään Amazonian sademetsien ominaispiirteitä ja geologista historiaa. Käynnissä olevien tutkimusten tarkoituksena on mm. selvittää, millä tavoin ympäristöllisten tekijöiden alueellinen ja ajallinen vaihtelu heijastuvat kasvillisuuden rakenteeseen ja lajikoostumukseen sekä eläinten esiintymiseen, ja miten alueen geologinen historia mahdollisesti heijastuu lajien eliömaantieteelliseen levinneisyyteen ja evoluutioon. Perustutkimuksen ohella Amazon-työryhmä tekee myös soveltavaa tutkimusta metsien taloudelliseen käyttöön ja maankäytön suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä sekä kehittää kasvilajien määritykseen soveltuvia interaktiivisia työkaluja. Katso myös SIAMAZONIA - espanjankielinen Perun Amazonian alueen biodiversiteetti- ja ympäristötiedon tietoverkosto.
Hanna Tuomisto (biologia), Risto Kalliola (maantiede), Matti Räsänen (geologia)

ELÄINMUSEO

Eläinmuseon tutkimushankkeet käsittelevät terrestristen niveljalkaisten monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti.

Holarktisen alueen hämähäkkien biodiversiteetti
Tutkimusohjelmaan kuuluvat mm. arktisen saarten hämähäkkilajistojen monimuotoisuus ja alueelliset erot sekä lajiston alkuperä (rahoitus INTAS), Suomen hämähäkkilajiston koostumus [http://users.utu.fi/sepkopo/checklist_of_spiders_in_Finland.htm] ja levinneisyys sekä uhanalaisten lajien seuranta (rah. Ympäristöministeriö), soiden hämähäkkilajisto Pohjois-Euroopassa, alpiinisen ja arktisen metsänrajavyöhykkeen lajisto, eräät paikallisfauniset työt (Quebec, Madeira, Teneriffa, Siperian alueita) sekä taksonomiset revisiot. Myös häiriöiden (ilmansaasteet ja metsäpalot) vaikutusta hämähäkkiyhteisöihin boreaalis-subarktisella alueella tutkitaan. Tutkimusohjelmiin osallistuu useita ulkomaisia yhteistyökumppaneita.
Seppo Koponen

Sammalpunkkien (oribatidien) biodiversiteetti
Oribatiditutkimus painottuu alueellisesti lähinnä Suomeen, Välimerenmaihin ja Indo-Pasifiselle alueelle. Tutkimuksessa keskitytään Suomen osalta oribatidien lajistoselvitykseen ja lajien levinneisyyteen. Ympäristöministeriön rahoittamassa PUTTE projektissa selvitetään uusien, aiemmin tutkimattomien elinympäristöjen lajistoa. Lisäksi tutkitaan likaantuneiden maa-alueiden oribatidiyhteisöjä. Välimerenmaiden alueella, lähinnä sen itäisessä osassa tutkimus on suuntautunut primitiivisten oribatidien taksonomiaan ja lajien levinneisyyteen. Indo-Pasifisen alueen saariryhmien oribatiditutkimus keskittyy myös lähinnä taksonomiaan ja lajistoselvitykseen. Viimeksi mainittu työ pohjautuu eläinmuseon laajaan ko. saarilta kerättyyn aineistoon. Tutkimuksissa on mukana kansainvälisiä yhteistyökumppaneita.
Ritva Penttinen

Suomen luteet (Heteroptera)
Suomen luteet ?kirjahanke kuuluu ympäristöministeriön rahoittamaan PUTTE-ohjelmaan. Tavoitteena on koota Suomessa esiintyvien lajien levinneisyystiedot, elintavat ja määrityskaavat nykyaikaiseksi kuvitetuksi määritysoppaaksi. Samalla saadaan runsaasti uutta tietoa lajien uhanalaisuustarkastelun pohjaksi. Hanke toimii yhteistyössä luteiden uhanalaisuuden seurannasta vastaavan Suomen ympäristökeskuksen alaisen Hemiptera-työryhmän kanssa.
Veikko Rinne

Ichneumonidae-loispistiäisten taksonomia, systematiikka ja monimuotoisuus
Tutkimusohjelmaan kuuluvat mm. Perun ja Kolumbian Amazonian Ichneumonidae-loispistiäislajiston taksonomia, systematiikka ja monimuotoisuus (mm. Pimplinae- ja Rhyssinae-alaheimot); Neotrooppisten Ichneumonidae-loispistiäisten eliömaantiede; Palearktisen alueen Ichneumonidae-loispistiäislajiston taksonomia ja monimuotoisuus (mm. tribus Stilpnina); parasitoiden ekologia ja Suomen pistiäisten uhanalaisuus. Tutkimustyö suoritetaan yhteistyössä useiden kotimaisten ja ulkomaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa.
Ilari E. Sääksjärvi, Reijo Jussila

KASVIMUSEO

Suomen sammalien ja jäkälien mikrosienet
Ympäristöministeriön rahoittamassa, PUTTE-ohjelmaan kuuluvassa projektissa selvitetään näiden maailmanlaajuisestikin heikosti tunnettujen sienten taksonomiaa, fylogeniaa, levinneisyyttä ja uhanalaisuutta. Projekti on yhteinen Luonnontieteellisen Keskusmuseon kanssa. Projektiin palkattuna työskentelee kasvimuseossa kuusi henkilöä.
Seppo Huhtinen

Åbo Akademin kasvikokoelman kunnostus ja tiedostointi
Turun yliopiston ja Åbo Akademin välisen sopimuksen mukaisesti Kasvimuseo vastaa Akademin liki 250 000 näytteen (poislukien eläimet) kunnostamisesta, tiedostoinnista, lainatoiminnasta ja kokoelmajärjestyksestä. Projektissa työskentelevät FM Jukka Vauras ja FK Veli-Pekka Rautiainen. Tallennetut paikkatiedot toimitetaan Luonnontieteelliseen Keskusmuseon HATIKKA-tietokantaan.
Jukka Vauras, Veli-Pekka Rautiainen

Hansa-projekti
Itämeren alueen makrofossiilitutkijoiden tavoitteena on selvittää viljely- ja kasvillisuushistoriaa Itämerta ympäröivällä alueella ja Hansa-kaupan vaikutusta erityisesti hyötykasvien leviämiseen. Tutkimusryhmään kuuluu tutkijoita seitsemästä maasta. Projektin keskuspaikkana on Tanskan kansallismuseo Kööpenhaminassa.
Terttu Lempiäinen

<< alkuun

Ekologian osasto

Ekologian osaston tutkimus kattaa ekologian eri aloja teoreettisista soveltaviin. Osaston tutkijat vaikuttavat Turun yliopiston strategisen tutkimuksen vahvuusalalla "Ekologiset vuorovaikutukset ja ekologinen genetiikka" etenkin populaatio- ja yhteisötason tutkimuksellaan eliöiden välisistä vuorovaikutuksista. Sen lisäksi osastolla toimii vahvoja tutkimusryhmiä keskittyen evoluutio-, käyttäytymis- ja ympäristöekologian kysymyksiin. Osaston tutkijat ovat sekä kansainvälisesti että valtakunnallisesti hyvin verkostoituneita, ja osastolla työskentelee jatkuvasti useita ulkomaalaisia tutkijoita ja jatko-opiskelijoita. Osastolla myös johdetaan pohjoismaista Tundraekosysteemin tutkimuksen huippuyksikköä (2011–2015), jonka eri hankkeissa osaston tutkijat ovat aktiivisesti mukana.

Luonnollisten vihollisten ja ravinnon merkitys pikkunisäkkäiden ja pienriistan kannanvaihteluissa
Monien pohjoisen pallonpuoliskon pienten kasvinsyöjäeläinten kannat vaihtelevat jaksottaisesti eli syklisesti. Pohjois-Euroopassa vallitseva syklin pituus on 3-5 vuotta ja tärkeimpiä syklisiä eläimiä ovat myyrät ja pienriista. Myyrät aiheuttavat huippuvaiheessa suuria tuhoja metsissä, pelloilla ja puutarhoissa, ja runsaiden myyräkantojen turvin lisääntyneet pienpedot taas voivat vähentää riistakantoja myyrien romahtaessa. Hankkeen pääkysymys on, mikä on luonnollisten vihollisten ja ravinnon merkitys myyrien ja pienriistan kannanvaihteluissa. Uusimpien kokeellisten tutkimustulostemme mukaan tärkeimmät myyräsyklien syyt ovat petojen aiheuttama kuolevuus ja ravinnon puute talvella.
Erkki Korpimäki

Tulokaspedon invaasion ja alkuperäispedon paluun vaikutukset saaristoluonnon moni-muotoisuuteen
Hankkeen tavoitteena on tutkia, mitä saaristomaiseman rakenne, tuontipedon (villiminkin) kokeellinen poisto sekä saariston alkuperäisen huippupedon (merikotkan) paluu vaikuttavat saaristoluonnon monimuotoisuuteen, erityisesti lintuihin, pikkunisäkkäisiin, sammakkoeläimiin ja kasvillisuuteen. Villiminkistä on tullut suuri ympäristöongelma Suomessa ja muualla Euroopassa. Merikotka on saaristomme alkuperäinen asukas, joka lähes ainoana luontaisena petona voi vähentää myös villiminkkejä. Merikotkakanta romahti 1950-luvulla todennäköisesti ympäristömyrkkyjen seurauksena. Villiminkkien vihollisen tämänhetkinen nopea paluu tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia tulokaspedon ja luontaisen pedon yhteisvaikutuksia saaristoluonnon monimuotoisuuteen.
Erkki Korpimäki

Luonnollisen vaihtelun ja ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten vaikutukset eläinyksilöihin ja -populaatioihin
Jaksottaisesti vaihtelevat pikkunisäkäs- ja pienriistakannat ovat monien petolintujen ja -nisäkkäiden keskeistä ravintoa. Näiden petojen täytyy kuitenkin myös sopeutua siihen, että "ravintopulan" jaksoja esiintyy säännöllisesti ja toisaalta petojen on myös kyettävä tehokkaasti hyödyntämään melko lyhyet runsaan ravinnon vaiheet. Ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset voivat muuttaa ratkaisevasti em. kannanvaihteluja sekä myös petojen ja saaliin sekä eri petolajien välisiä suhteita. Hankkeen pääkysymykset ovat: Miten jaksottaisesti vaihtelevia ravintokohteita käyttävien petojen levittäytyminen, tiheys sekä lisääntymispanostus ja -menestys vaihtelevat erilaisissa ravinto-oloissa. Mitä ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, erityisesti metsien hakkuut ja viljelytapojen muutokset, vaikuttavat petojen ja saaliiden sekä petojen keskinäisiin suhteisiin.
Erkki Korpimäki

Tunturimittarin sykliset kannanvaihtelut: loispistiäisten biologia ja merkitys
Pohjois-Fennoskandian tunturimittaripopulaatioilla, Epirrita autumnata (Lepidoptera: Geometridae), tavataan syklisiä kannanvaihteluja. Huipputiheyksien aikana toukat syövät tunturikoivikoita lehdettömiksi. Hypoteesimme säännöllisen kannanvaihtelun (huiput 9–10 vuoden välein) aiheuttajaksi on loispistiäisten aiheuttama tunturimittarin muniin, toukkiin ja/tai koteloihin kohdistuva loisinta. Selvitämme loispistiäisten biologiaa sekä niiden merkitystä tunturikoivujen ja tunturimittareiden yhteisössä laajoin maastokeräyksin sekä laboratorio- ja kenttäkokein. Lisäksi tutkimme loispistiäisten suku- ja lajitason systematiikkaa yhteistyössä eläinmuseon taksonomistien kanssa.
Tero Klemola, Kai Ruohomäki

Alueellinen kestävyys – ekosysteemipalvelut ja ympäristöteknologia (REGSUS)
Hankkeessa Alueellinen kestävyys – ekosysteemipalvelut ja ympäristöteknologia (REGSUS) tutkitaan älykkään teknologian käyttöä ekosysteemipalvelujen hyödyntämisessä ja hoidossa. Hankkeen perusajatuksena on pohtia ihmisten, teknologian ja luonnonympäristöjen muodostamia systeemejä ja niiden roolia esimerkiksi maatalouden päästöjen hallinnassa. REGSUS-hanke on kolmivuotinen, ja se alkoi 1.1.2010. Hankkeen vastuullinen johtaja on dosentti Matti Kamppinen historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksesta Turun yliopistosta. Hanke toteutetaan yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa, ja sitä rahoittaa Suomen Akatemia.
Mia Rönkä

Lintuharrastajien rengastus- ja havaintoaineistojen hyödyntäminen linnuston seurannassa ja ympäristötutkimuksessa
Hankkeen tavoite on kartoittaa lintuharrastajien seuranta-aineistoja, tallentaa erityypisiä esimerkkiaineistoja sekä kehittää aineistojen tallennusta ja ylläpitoa. Lisäksi tutkitaan harrastaja-aineistojen soveltuvuutta linnustonseurantaan ja ympäristöntutkimukseen. Yhteistyötahoja ovat Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo, Rengastustoimisto sekä BirdLife Suomi ry. Tutkimusta rahoittaa Koneen Säätiö.
Mia Rönkä

Luonnonsuojelubiologia, ekologia ja evoluutio sosiaalisilla hyönteisillä
Tutkimusryhmässä tutkitaan sekä kenttä- että laboratorio-oloissa sosiaalisten hyönteisten kuten muurahaisten, ampiaisten ja kimalaisten luonnonsuojelubiologiaa sekä sosiaalisuuteen liittyviä evoluutio- ja elinkiertoekologisia tutkimuskysymyksiä. Useat tutkimukset ovat kysymyksenasettelultaan myös maisema- ja ympäristöekologisia käyttäen tutkimusympäristöinä vaihtelevasti hakattuja metsiä sekä metalliteollisuuden saastuttamia metsiä. Lisäksi tutkitaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristössään avainlajina toimiviin sosiaalisiin hyönteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa siitä, miten elinympäristö sekä mm. ilmastonmuutos vaikuttaa sosiaalisten hyönteisten elinkiertopiirteisiin sekä niiden sosiaalisen käyttäytymisen evoluutioon.
Jouni Sorvari

Ilmansaasteiden vaikutukset lintuihin
Projekti selvittää ilmansaasteiden vaikutuksia luonnonvaraisiin lintuihin. Hankkeen tärkein tutkimusalue on metallisulaton ympäristö, johon on vuosien saatossa levinnyt runsaasti raskasmetalleja (mm. kuparia, nikkeliä, lyijyä ja arseenia) sekä happamoitumista aiheuttavaa rikkidioksidia. Tutkimuksen päämääränä on saada tietoa erityisesti ympäristön saastumisen ekologisista vaikutuksista. Keskeinen kysymys on miten ympäristön saastuminen vaikuttaa välillisesti lintuihin hyönteisravinnon kautta.
Tapio Eeva

Hirvieläinten rooli havumetsäyhteisöjen muokkaajana
Tutkimme hirven ja poron laidunnusta keskeisenä eliöyhteisöjen rakenteeseen ja monimuotoisuuteen vaikuttavana prosessina. Laidunnuspaineen, laidunnuksen keston ja ajankohdan vaikutuksia kasvillisuuden ja selkärangattomien yhteisöjen rakenteeseen ja monimuotoisuuteen tutkitaan Pohjois-Ruotsissa ja Suomen Lapissa käyttäen sekä luonnollista että simuloitua laidunnusta.
Otso Suominen

Metsämaiseman rakenteen vaikutukset yksilö- ja populaatiotasolla: kokeellinen ja paikkatietojärjestelmiin perustuva lähestymistapa
Tutkimme metsien pinta-alan ja pirstoutumisen vaikutuksia varttuneiden metsien lajeihin, kuten puukiipijään, kanahaukkaan, helmipöllöön ja kekomuurahaisiin. Selvitämme, kuinka metsämaiseman rakenteen muutokset vaikuttavat mm. vanhempainpanostukseen, jälkeläisten kuntoon ja niiden sukupuolijakaumaan, fysiologiseen stressiin, immuniteettiin ja elossasäilyvyyteen.Aineistojemme avulla pyrimme selvittämään miten ns. metsälajit reagoivat muutoksiin elinympäristön rakenteessa ja resurssien määrässä.
Harri Hakkarainen, Jouni Sorvari, Petri Suorsa

Levä - laiduntaja vuorovaikutukset Itämeren rantavyöhykkeessä
Projektissa tutkitaan kasvinsyöjien ekologista merkitystä litoraalivyöhykkeen biodiversiteetin säätelijöinä sekä levien ja niiden laiduntajien välisen vuorovaikutussuhteen evoluutiota. Trofiatasojen välisten vuorovaikutusten tunteminen on olennaista ympäristömuutosten mekanismien ymmärtämiseksi. Tutkimusaiheita ovat kotilo- ja äyriäislaiduntajien rooli makroleväyhteisöjen rakenteen säätelijöinä, säätelyn muuttuminen rehevöitymisen seurauksena, levien puolustusstrategioiden evolutiivinen ekologia, paikallinen sopeutuminen levä-laiduntaja vuorovaikutuksissa sekä ruskolevien puolustusyhdisteiden kemia ja ekologia.
Veijo Jormalainen

Ihmisen elinkiertojen evoluutio
Projektin tarkoituksena on tutkia laaja-alaisesti ihmisen elinkiertojen evoluutiota esiteollisissa populaatioissa. Tutkimusaineistoina käyttämme mittavia, monta peräkkäistä sukupolvea käsittäviä demografisia aineistoja. Tarkempia tutkimuskysymyksiä ovat mm. ihmisen eliniän pituuden ja perheiden evoluutio, luonnonvalinnan voimakkuus eri elinkiertopiirteisiin, elinkiertojen geneettiset rajoitteet, biologisen kelpoisuuden estimointi, sekä varhaisen yksilönkehityksen vaikutus yksilöiden myöhäisempään lisääntymismenestykseen ja elinikään.
Samuli Helle, Virpi Lummaa

Vieraskasvilajien evoluutio ja invaasioiden synty
Tutkimme mallinnusta ja kokeellista lähestymistapaa apuna käyttäen vieraskasvilajien evoluutiota ja invaasioiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Mallikasvilajina käytämme lupiinia (Lupinus polyphyllus), jonka invaasiohistoria Suomessa tunnetaan hyvin. Selvitämme mm. ympäristössä tapahtuvien häiriöiden merkitystä invaasioiden synnyssä sekä yksilöiden välisen vaihtelun määrää suhteessa populaatioiden elinvoimaisuuteen ja invaasiohistoriaan.
Satu Ramula

Suomen kurkipopulaation muuttoreitit ja tärkeimmät levähdys- ja talvehtimisalueet
Suomen kurkipopulaation käyttämät itäiset muuttoreitit ja varsinkin talvehtimisalueet Afrikassa tunnetaan vielä puutteellisesti. Satelliittilähetinseurannalla on mahdollista saada tietoja kurkien käyttämistä levähdys- ja talvehtimispaikoista alueilla, joilta ei muuten ole saatavissa paikannustietoja. Tuloksilla on sovellusarvoa kurkien suojelun kannalta ottaen huomioon mahdollisen ilmastonmuutoksen vaikutukset kosteikkoihin ja makeaan veteen kiinteästi sidotulle lajille.
Petri Suorsa

Ilmastonmuutoksen vaikutukset lintuihin
Linnuista kootut pitkäaikaisaineistot ovat projektin keskeinen tutkimusaineisto. Menneisyydessä tapahtuneiden ilmastonvaihteluiden pohjalta tuotamme kuvan siitä miten lintuyksilöt ja -populaatiot reagoivat muutokseen. Tarkastelukohteinamme ovat aluksi vuosikierron eri tapahtumien ajalliset muutokset. Tulevaisuudessa tarkastelemme myös alueellisia ja määrällisiä seurauksia. Lopullisena tavoitteena on luoda ennustuskykyisiä malleja, jotka perustuvat prosessien ilmastoriippuvuuksien tarkkaan tuntemiseen.
Esa Lehikoinen

Suomen lintutieteen historia
Projektin tarkoituksena on esittää tulkitussa muodossa mutta uskollisena alkuperäisille esitystavoille miten Suomen linnustoa tutkittiin ennen Magnus von Wrightin ja Johan Axel Palménin aikaa, jonka merkkijulkaisu on Finlands fåglar (1859 ja 1873). Tarkoituksemme on oikaista tietoja Suomen linnuston muutoksista historiallisena aikana toistaiseksi huonosti tunnettujen kirjallisten lähteitten perusteella.
Esa Lehikoinen

Sulkasatoprojekti
Varpuslintujen pesinnänjälkeisen sulkasadon tutkimus alkoi professori Erkki Haukiojan toimesta vuonna 1968 ja laajeni valtakunnalliseksi hankkeeksi, johon ottivat osaa lukuisat vapaaehtoiset rengastajat. Hanke jatkuu projektina Turun yliopiston eläintieteen, sittemmin biologian laitoksen ekologian osastossa ja on myös linkittynyt ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivaan projektiin.
Esa Lehikoinen

Ruokintavakiopyynti
Tämä on alkava hanke, jonka koevuosi on menossa 2006. Se nojautuu vapaaehtoisiin rengastajiin, joiden tehtävänä on ohjeiden mukaisesti pyydystää kahdesti kuussa vuoden ympäri lintuja vakioruokinnalta. Linnuista mitataan monia ominaisuuksia ja tutkitaan niiden kunto ja sulkasato. Projektissa on mukana 30 rengastajaa kautta maan. Tällä tavalla voidaan saada ajallisesti ja alueellisesti ainutlaatuinen aineisto monien lintuekologisten kysymysten selvittämiseen.
Esa Lehikoinen

Ekologinen immunologia ja parasitologia
Tutkimusprojektimme tutkii loisten ja tautien vaikutusta isäntälajien evoluutioon sekä tekijöitä jotka aiheuttavat yksilöiden välistä vaihtelua immuniteettikyvyssä ja loistaakassa. Tutkimuksemme mallilajeina käytämme kasveja, hyönteisiä, hämähäkkejä, rapuja, kaloja, lintuja ja nisäkkäitä.
Markus J. Rantala

Ekologisen yhteisön vaste ympäristömuutokseen: onko se ennustettavissa?
Yksi suurimpia haasteita ekologiassa on ymmärtää kymmenien tai satojen lajien muodostaman vuorovaikutusverkoston toiminta ja vasteet ympäristönmuutokseen. Projektin lähtökohtana on oletus, että tällaisen ekologisen verkoston rakenne voidaan ennustaa yleisellä tasolla myös ympäristömuutosten jälkeen. Odotamme löytävämme eliöyhteisön rakenteen yleisiä rakennesääntöjä vertaamalla erilaisia vuorovaikutusverkostoja keskenään eri mittakaavoissa. Käytämme mallisysteeminä maisemointitarkoituksiin istutettuja vieraskasvilajien kasvustoja. Kiinnostuksemme ei kohdistu varsinaisesti tulokaskasvilajeihin, vaan niiden edustaman nopean ympäristömuutoksen vaikutuksiin ekologisten verkostojen rakenteeseen. Vertaamme saalistussuhteisiin perustuvia ravintoverkkoja pölyttäjien ja kasvien välisiin mutualistisiin verkostoihin eri mittakaavoissa. Hankkeen tuottama tieto auttaa ymmärtämään paremmin ekologisten vuorovaikutusverkostojen toimintaa. Tämä tieto on avainasemassa tehokkaampien luonnonsuojelullisten ja -hoidollisten käytäntöjen kehittämisessä.
Kai Norrdahl

Kasvien, herbivorien ja lintujen väliset tritrofiset vuorovaikutukset
Tämä tutkimusprojekti alkoi jo kesällä 2003 pro gradu -tutkimuksenani ja on jatkunut siitä väitöskirjani aiheena ja vielä post doc -tutkimuksissani. Kokeellisesti olemme ensin selvittäneet, ovatko hyönteissyöjälinnut kiinnostuneita herbivorihyönteisten syömistä kasveista. Näitä kokeita on tehty sekä aviaariossa että luonnossa. Sen jälkeen olemme tarkemmin pyrkineet tutkimaan, miten lintu löytää vahingoittuneet puut, eli lähinnä käyttääkö lintu ensisijaisesti näkö- vai hajuaistiaan. Tutkimuslajeja ovat tähän mennessä olleet tunturikoivu, rauduskoivu, hieskoivu, tunturimittari, sahapistiäinen, pajulintu, talitiainen, sinitiainen ja kirjosieppo. Tutkimusalueet ovat sijainneet sekä Turun seudulla että Kevon tutkimuslaitoksella. Lisää tietoa löytyy täältä: http://users.utu.fi/elkuma
Elina Mäntylä

Vesistöjen ravintoverkkotutkimus ja rehevöityneiden järvien kunnostus
Tutkimme rehevöityneiden järvien ravintoverkkojen rakennetta ja toimintaa sekä perinteisillä vesiekologisilla menetelmillä että käyttäen vakaita luonnonisotooppeja (hiili ja typpi) ja mallinnusta. Keskeisimpiä tutkimuskohteita ovat Säkylän Pyhäjärvi (kiinteässä yhteistyössä Pyhäjärvi-instituutin kanssa), Littoistenjärvi sekä Itä-Afrikan Tanganjikajärvi (yhteistyössä muiden suomalaisten ja afrikkalaisten tutkijoiden kanssa), joista on käytössä poikkeuksellisen pitkiä ja monipuolisia seuranta-aineistoja. Tutkimme kalatuotannon biologista perustaa sekä biologisten vuorovaikutusten merkitystä veden laadun säätelyssä. Tutkimustuloksemme luovat käytännön pohjaa järvien kunnostukselle ja kalastuksen ohjaukselle.
Jouko Sarvala

Kasvien ja kasvinsyöjien väliset vuorovaikutukset luontaisesti pirstoutuneessa ympäristössä
Projektissa selvitetään kasvin ja kasvinsyöjien välistä koevoluutiota sekä kasvin lisääntymisjärjestelmän ja levinneisyysrakenteen vaikutuksia kasvi-herbivori-vuorovaikutuksiin. Aihetta tutkitaan sekä isäntäkasvin kannalta (kasvin resistenssi ja toleranssi) että sitä syövien herbivorien näkökulmasta (sopeutuminen isäntäkasvilajiin ja paikallisadaptaatio isäntäkasvin eri populaatioihin). Isäntäkasvin lisääntymisjärjestelmään liittyen selvitetään johtaako itsesiitos alentuneeseen herbivoriresistenssiin, mikä voi suosia ristisiitosta populaatioissa, joissa herbivoria on voimakasta. Tutkimuslajeina käytämme käärmeenpistoyrttiä (Vincetoxicum hirundinaria, Asclepiadaceae) ja sen spesialistiherbivoreja. Tutkimuspopulaatiot ovat pääasiassa Turun saaristossa.
Roosa Leimu

Nuorten dispersaali ja elinympäristönvalinta: mallilajina oravat
Lähtö emon luota ja oman elinpaikan löytäminen jolla elää ja lisääntyä (dispersaali) on suuri haaste nuoren nisäkäsyksilön elämässä. Monilla nisäkkäillä tämä vaihe myös määrittää lajin elinympäristönvalintaa. Tässä projektissa tutkitaan nuorten elinalueenvalintaan vaikuttavia tekijöitä ja päätöksentekoa dispersaalin aikana liito-oravalla ja oravalla. Projekti selvittää myös liito-oravien ja oravien esiintymiseen ja vähentymiseen vaikuttavia tekijöitä.
Vesa Selonen

Lajien väliset vuorovaikutukset ja lajiutuminen kirjoahvenyhteisöissä
Kirjoahvenet (Cichlidae) on selkärankaisheimoista runsaslajisin; näitä trooppisten makeiden vesien kaloja tunnetaan yli 2000 lajia. Projektissa tutkitaan samassa yhteisössä elävien kirjoahvenlajien ja -yksilöiden välisiä vuorovaikutuksia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat sellaiset tapaukset, joissa toisistaan eriytyvät lajit ovat vuorovaikutuksessa keskenään lajiutumisprosessin mittaan. Tärkeimpinä malliyhteisöinä käytetään Nicaraguan kraatterijärvien kirjoahvenia. Kiitos 'ekologisten vuorovaikutuksien ja ekologisen genetiikan' valinnan yhdeksi tutkimuksen vahvuusalueista, biologian laitos on voinut toimia projektin nykyisenä päärahoittajana. Lisätietoja kotisivultani.
Topi Lehtonen

Käärmeiden vaikutus saaliseläinpopulaatioihin ja kilpailu vieraspeto minkin kanssa Itämeren ulkosaaristossa
Yksi Euroopassa laajimmalle levinneistä vieraspedoista on alun perin pohjoisamerikkalainen minkki (Mustela vison), jota syytetään uusilla elinalueillaan useiden nisäkäs- ja lintulajien kantojen pienenemisestä. Eräs parhaiten tutkituista minkin asuttamista ekosysteemeistä on Saaristomeren ulkosaaristo, jossa minkin on osoitettu vaikuttavan haitallisesti niin myyriin, sammakoihin kuin moniin saarilla pesiviin lintuihinkin, ja nämä vaikutukset heijastuvat myös saarten kasvillisuuteen. Saaristossa elää kuitenkin myös kaksi vaihtolämpöistä alkuperäispetoa, kyy (Vipera berus) ja rantakäärme (Natrix natrix), eikä minkin vaikutuksista näiden lajien populaatioihin ole mitään tietoa. Käärmeet kilpailevat minkin kanssa samasta ravinnosta, ja lisäksi minkin tiedetään toisinaan myös tappavan käärmeitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, vaikuttaako minkin läsnäolo saariston käärmeisiin resurssikilpailun kautta. Lisäksi tutkitaan käärmeiden saalistuksen vaikutuksia saaliseläinkantoihin ja näiden vaikutusten heijastumista edelleen kasvillisuuteen.
Pälvi Salo

Kielievoluutio
BEDLAN (Biological Evolution and the Divergence of Languages tai Kielen murteet biologisen lajiutumisen näkökulmasta) on Koneen Säätiön rahoittama monitieteinen tutkimushanke, jossa tutkitaan kielen mikro- ja makroevoluutiota evoluutiobiologian menetelmiä ja teorioita soveltaen. Ensimmäisessä vaiheessa olemme keskittyneet kielen makroevoluutioon eli lajiutumiseen tutkimalla fylogeneettisin menetelmin uralilaisten kielten sukupuuta ja haaroittumisten ajoituksia. Aineistona on perussanalistat 17 uralilaisesta kielestä (yht. 226 sanaa). Toisessa vaiheessa tutkimme murteiden eriytymistä populaatiogenetiikan lähtökohdista. Aineistona on 80 vuotta vanha koko Suomen kattava murreaineisto. Hankkeessa verrataan uralilaisista kielistä ja suomen murteista saatuja tuloksia muiden kieliryhmien, erityisesti romaanisten kielten kehitykseen.

Hankkeessa on kolme jatko-opiskelijaa: biologi Terhi Honkola Turun yliopistossa biologian laitoksella sekä kielitieteilijät Kaj Syrjänen Tampereen yliopistolla Kieli- ja käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä ja Jyri Lehtinen Helsingin yliopiston Yleisen kielitieteen laitoksella/Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella. Hankkeen post doc –tutkijana toimii FT Outi Vesakoski (TY, biologia), ja fylogenetiikka-asiamiehenä Dos. Niklas Wahlberg (TY, biologia). Muut tutkijat ovat kielitieteilijöitä Helsingin yliopistosta (Dos. Kalle Korhonen, Dos. Minna Palander-Collin, Dos. Antti Leino) ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta (Toni Suutari, A.L.) sekä Tampereen yliopistosta (Carita Klippi ja Urho Määttä). Dos. Määttä on myös hankkeen johtaja.
Outi Vesakoski, Niklas Wahlberg

Persoonallisuuspiirteiden ja sukupuolten välisten käyttäytymiserojen evoluutio
SiPe-projektissa (SIirojen Persoonallisuus) tutkitaan persoonallisuuspiirteiden evoluutiota ja erityisesti sukupuolten välisten erojen kehittymistä. Hypoteesimme on, että sukupuolten väliset käyttäytymis- ja persoonallisuuserot johtuvat hajottavasta luonnonvalinnasta, joka suosii eri piirteitä naarailla ja koirailla. Toinen lähtökohtamme on verrata kuolleisuusvalintaa ja hedelmällisyysvalintaa, ja selvittää aiheuttavatko nämä vastakkaisia valintapaineita, josta seuraisi rajoituksia piirteiden evoluutiolle. Tutkimme myös lajin sisällä eri populaatioiden erilaisia käyttäytymissopeumia ja sukupuolten välisiä eroja. Mallilajimme on mereinen selkärangaton äyriäinen, leväsiira Idotea baltica. Leväsiira on väripolymorfinen ja yksilöt ovat yksilöllisesti tunnistettavia, joten pystymme tutkimaan eri tavoin käyttäytyvien yksilöiden suhteellista kelpoisuutta kokeellisesti. Leväsiiroilla voidaan tehdä niin saalistuskokeita, parinvalinta- kuin hedelmällisyyskokeita. Projektissa toimivat Turun yliopiston biologian laitokselta FT Jenni Pettay ja FT Outi Vesakoski sekä 1.4.2011 lähtien FM Maria Yli-Renko. Helsingin yliopistolta mukana on psykologi FT Markus Jokela. Työt tehdään yhteistyössä Dos. Veijo Jormalaisen kanssa.
Outi Vesakoski, Jenni Pettay

<< alkuun

Genetiikan ja fysiologian osasto

Osastossa tehtävä tutkimus pyrkii yhdistämään eliöiden - mukaanlukien ihminen - perinnöllisyyden ja toiminnan toisiinsa ja käyttämään saatua tietoutta selvitettäessä eliöiden toimintoja, evoluutiota ja ekologiaa.

Environmental and Evolutionary Physiology Research Unit (EEPRU)
Ympäristö- ja evoluutiofysiologian tutkimusryhmä selvittää erityisesti happipitoisuuden ja lämpötilan merkitystä geeniekspression säätelyssä, ympäristömuutoksien aiheuttamia häiriöitä kehityksenaikaisessa geenien ilmenemisessä, metallien vaikutuksia solukalvon ionikuljetusmekanismeihin ja solun sisäisen pH:n säätelyyn sekä biomarkkerivasteiden käyttökelpoisuutta ympäristön tilan arvioinnissa.
Mikko Nikinmaa

PnP - Molekyyliekologian ja -evoluution tutkimusyksikkö
Professori Craig Primmerin ryhmä on yksi evoluutiogenetiikan ja ?fysiologian huippuyksikön keskeisistä tutkimusryhmistä. Ryhmän tutkimus keskittyy kalojen, lintujen ja sammakkoeläinten evolutiiviseen ja luonnonsuojelulliseen genetiikkaan, pääpainon ollessa lohikaloissa. Tutkimuksen ja tunnistuksen kohteina ovat tiettyjen ei-malliorganismien geenit, joilla on erityinen merkitys lajien ekologisisten ja evolutiivisten ominaisuuksien kannalta. Ryhmä tutkii geenejä, jotka vaikuttavat lohikalojen paikalliseen soputumiseen sekä varpuslintujen (Ficedula spp.) lajinsisäiseen erilaistumiseen. Saavutettujen tulosten perusteella on eräille tutkimuksen alaisille populaatioille päästy määrittämään luonnonsuojellullisia toimintasuunnitelmia. Muita tutkimusprojekteja ovat esimerkiksi atlantinlohen ja harjuksen fylogeograafiset tutkimukset, sekä suojelusgeneettisten tutkimusten hyödyntäminen suomalaisten lohikalankasvatuslaitosten toiminnassa. Lisätietoja: http://users.utu.fi/primmer.
Craig Primmer

Mechanism and utilization of transpositional DNA recombination
Harri Savilahti

Signalling Pathways Regulated by Oncogenic Pim Kinases
Soluviestinnän tutkimusryhmä vertailee normaalien ja syöpäsolujen kasvua, erilaistumista sekä ohjattua solukuolemaa sääteleviä mekanismeja ja selvittää erityisesti onkogeenisten Pim-kinaasien ja niiden substraattien vaikutuksia immuuni- ja hermojärjestelmän solumalleissa.
Päivi Koskinen

Kasveihin siirrettyjen geenien evolutiiviset seuraukset luonnossa
Viljelykasveihin ja puihin on siirretty lähinnä herbisidi- tai hyönteisresistenssiä lisääviä geenejä, jotka ovat sopivissa olosuhteissa edullisia myös luonnon- ja rikkakasveille. Projekti tutkii siirtogeenisten kasvien, tai niiden ja luonnonkasvien risteymien evoluutiota lähinnä lituruoholla, kauralla ja koivulla. Tarkastelemme siirretyn geenin suoria ja epäsuoria vaikutuksia ekologisesti tärkeissä ominaisuuksissa sekä kvantitatiivisin genetiikan menetelmin että genomitasolla. Evolutiivisen ja luonnonsuojelullisen perustutkimuksen ohella pyrimme tuottamaan soveltavaa tietoa agroekologian tarpeisiin.
Irma Saloniemi

Nymphalidae Systematics Group (NSG) - Täpläperhosten molekyylisystematiikkaa
NSG tutkimusryhmässä pyrimme ymmärtämään evoluutiiviset prosessit, jotka ovat liitoksissa luonnon monimuotoisuuden kasvuun läpi aikojen. Käytämme malliryhmänämme täpläperhosten heimoa Nymphalidae, joka on erinomainen ryhmä evolutiivisiin tutkimuksiin. Nymphalidae-heimon noin 6000 lajia ovat levittäytynyt epätasaisesti sekä maapallolla, että evolutiivisissa linjoissa, joka mahdollistaa eri lajiryhmien vertailua evoluutiohistorian yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. Monien lajien ekologia on myös hyvin tunnettu, toisin kuin monissa selkärangattomien ryhmissä. NSG-ryhmässä käytämme molekyylisystematiikan menetelmiä tutkiaksemme linjojen monimuotoistumista, etupäässä analysoimalla sekvenssitietoa useilta nukleariselta proteinia-koodaavilta geenialueilta.
Niklas Wahlberg

Perimän ja stressin vaikutukset telomeeri-dynamiikkaan villihiirillä: uusi eläinmalli kokeelliseen biologiseen ikääntymistutkimukseen
Tutkin telomeerien pituuden ja niiden lyhenemisen merkitystä biologisen ikääntymisen ja elinkiertopiirteiden evoluution taustamekanismina. Erityisen mielenkiinnon kohteena on selvittää telomeerien pituuden genetiikkaa ja stressin aiheuttaman telomeerien lyhenemisen vaikutusta yksilöiden kelpoisuuteen, taudinvastustuskykyyn ja elinikään.
Petteri Ilmonen

<< alkuun

10.01.2012 10:09 Matti Ketola