Kasvimuseo
Taustaa
Kasvimuseo (kansainvälinen tunnus TUR) perustettiin 1919, kun Turun Suomalainen Yliopistoseura osti Edward August Vainion jäkäläkokoelman. Museotoiminta alkoi varsinaisesti 1922, kun kokoelmat siirrettiin Helsingistä Turkuun ja niiden luettelointi aloitettiin. Vainion kansainvälisesti mittavan arvokas kokoelma käsitti yli 35 000 näytettä; niiden joukossa yli n. 4000 tyyppinäytettä eri puolilta maailmaa. Vainio palkattiin samalla kokoelmien ensimmäiseksi hoitajaksi. Maailman liki 3000 kasvimuseon joukossa TUR sijoittuu 150 suurimman joukkoon. Kasvimuseon kokoelmat on tarkoitettu tieteelliseen käyttöön. Tutkimuksen ohella niitä käytetään rajoitetusti opetuksessa.
Tehtävät
Kasvimuseon perustehtävänä on keräämällä ja tallentamalla varmistaa, että tämän päivän ja tulevaisuudessa tehtävälle tutkimukselle on olemassa materiaaliarkisto sekä ylläpitää ja laajentaa taksonomista tietotaitoa Suomessa. Edellinen toteutetaan kokoelmatyön kautta. Turun yliopiston Kasvimuseossa on näytteitä tällä hetkellä 977 000 kappaletta ja ne jakautuvat seuraavasti: putkilokasvit (581600), sienet (175000), sammalet (105000), jäkälät (109 000), levät (5900). Kokoelmia kartutetaan edelleen aktiivisesti, noin 2 % vuosivauhdilla. Museo on kansainvälisesti verkostoitunut ja sen palveluja käytetään aktiivisesti kaikilla mantereilla. Tämä selittyy paljolti museon hallinnoimien tuhansien tyyppinäytteiden (nimetyn eliön ominaisuudet sisältävä museonäyte) tutkimustarpeilla eri maailmankolkkien biodiversiteettiselvitysten yhteydessä.
Museon erityisosaamisiin liittyvä koulutustehtävä toteutuu Biologian laitoksille suunnatun opetuksen, opinnäytetöiden ohjauksen ja väitöskirjaprojektien kautta. Tavoitteena on pitää yllä sellaista osaamista, jota biologian laitoksilla perinteisesti ei muuten juurikaan löydy. Vankka taksonomia on laadukkaan tutkimuksen kulmakivi.
Paikkatiedon tuottaminen on uusin museotoiminnan vaateista. Tämä on aloitettu 1995 ja tällä hetkellä täydellisesti tiedostoituna on noin 70 000 kasvinäytettä. Museo ylläpitää myös laajaa taksonomiaan, floristiikkaan ja luontotietouteen keskittyvää kirjastoa. Tutkimusaineistojen museoinnissa painopiste on, yliopiston Amazon-projektin keräysten myötä, läntisen Amazonian alueen kasvistossa.
Tutkimusalat, seurantatutkimukset
Kasvimakrofossiilitutkimukset. Kasvien kulttuurikerrrostumissa säilyneisiin makrofossiileihin perustuen selvitetään esihistoriallisen ja historiallisen ajan kasvillisuus- ja viljelyhistoriaa. Eri projekteihin palkattuna museossa työskentelee vuosittain 3-5 henkilöä. Yleiskokoelmien oheen kasvimuseossa onkin kertynyt laaja kasvijäännekokoelma
Inarin Lapin kasvillisuuskartoitus. Tämä on ollut museon tutkimusprojektina vuodesta 1954. Flooran seitsemäs osa ilmestyi 2005 ja kahdeksas osa on valmisteilla. Noin 23 152 neliökilometrin alueesta on kartoitettu 22.8 prosenttia.
Sienisystematiikka. Maamme kotelosienilajiston tuntemus on hajanaista. Lajeja lienee maassamme yli 3000. Niistä kolme neljäsosaa tunnetaan niin heikosti ettei esimerkiksi niiden levinneisyyttä ja yleisyyttä ole voitu arvioida. Tieteelle kuvaamattomia lajeja on sadoittain. Myös helttasienten taksonomia on aktiivisen selvittelyn alla, erityisesti suvut Inocybe (risakkaat) ja Russula (haperot). Uusin lisäys sienitutkimusten alalla on sairaalamykologia.
Tutkimus- ja yleisöpalvelut
Rakennuslahottajat. Museon maksullisena palvelutoimintana tehdään rakennuslahottajien määrityksiä. Tämä kolmannen sektorin työ tapahtuu yksityisten, julkisyhteisöjen, rakennuskonsulttien ja asianajotoimistojen kanssa. Vaikeimmissa ja mutkikkaimmissa tapauksissa suoritetaan poikkeustapauksissa myös katselmuksia sekä annetaan korjausneuvontaa.
Makrofossiilit. Arkeologisissa kaivauksista esiin tulleiden kasvijäänteiden määrityspalvelu. Yhteistyötä tehdään useimmiten arkeologien kanssa.
Yleisöpalvelu. Museossa annetaan rajoitetusti myös kasvien, sienten ja jäkälien määrityspalvelua harrastajille ja suurelle yleisölle. Rajoitetun palvelun ulkopuolisten laajojen/työläiden aineistojen määritys on maksullista.